Basic HTML Version
Matteuksen evankeliumi
3742
1Kun. 17:10-24 Niin hän nousi
ja meni Sarpatiin. Ja kun hän
tuli kaupungin portille, niin
katso, siellä oli leskivaimo
keräilemässä puita. Hän huusi
tälle ja sanoi: Tuo minulle
vähän vettä astiassa
juodakseni.
11. Kun hän meni hakemaan,
huusi hän hänelle ja sanoi:
Tuo minulle myös palanen
leipää kädessäsi.
12. Mutta hän vastasi: Niin
totta kuin Herra, sinun
Jumalasi, elää, minulla ei ole
leipäkakkuakaan, vaan
ainoastaan kourallinen jauhoja
ruukussa ja vähän öljyä
astiassa. Ja katso, kerättyäni
pari puuta minä menen
leipomaan itselleni ja pojalleni,
syödäksemme ja sitten
kuollaksemme.
13. Niin Elia sanoi hänelle: Älä
pelkää; mene ja tee, niinkuin
olet sanonut. Mutta leivo
minulle ensin pieni kaltiainen ja
tuo se minulle. Leivo sitten
itsellesi ja pojallesi.
14. Sillä näin sanoo Herra,
Israelin Jumala: Jauhot eivät
lopu ruukusta, eikä öljyä ole
puuttuva astiasta siihen
päivään asti, jona Herra antaa
sateen maan päälle.
15. Niin hän meni ja teki,
niinkuin Elia oli sanonut. Ja
hänellä sekä myös Elialla ja
vaimon perheellä oli syötävää
pitkäksi aikaa.
16. Jauhot eivät loppuneet
ruukusta, eikä öljyä puuttunut
astiasta, sen Herran sanan
mukaan, jonka hän oli Elian
kautta puhunut.
17. Sen jälkeen vaimon, talon
emännän, poika sairastui; ja
hänen tautinsa kävi hyvin
kovaksi, niin ettei hänessä
enää ollut henkeä.
18. Silloin vaimo sanoi Elialle:
Mitä minulla on tekemistä
sinun kanssasi, Jumalan mies?
Sinä olet tullut minun luokseni
saattamaan minun pahat tekoni
muistoon ja tuottamaan
kuoleman minun pojalleni.
19. Mutta hän sanoi hänelle:
Anna poikasi minulle. Ja hän
otti tämän hänen sylistään ja
vei hänet yliskammioon, jossa
asui, ja pani hänet
vuoteellensa.
20. Ja hän huusi Herraa ja