Basic HTML Version
Joonan kirja
3506
siihen mennäkseen heidän
kanssansa Tarsiiseen, pois
Herran kasvojen edestä.
4. Mutta Herra heitti suuren
tuulen merelle, niin että
merellä nousi suuri myrsky ja
laiva oli särkymäisillään.
5. Niin merimiehet pelkäsivät ja
huusivat avuksi itsekukin
jumalaansa. Ja he heittivät
mereen tavarat, mitä laivassa
oli, keventääkseen sitä. Mutta
Joona oli mennyt alas laivan
pohjalle ja pannut maata, ja
hän nukkui raskaasti.
Ap. t. 27:18 Mutta kun rajuilma
ankarasti ahdisti meitä, heittivät
he seuraavana päivänä lastia
mereen,
6. Niin laivuri tuli hänen
luoksensa ja sanoi hänelle:
Mitäs nukut? Nouse ja huuda
jumalaasi. Ehkäpä se jumala
muistaa meitä, niin ettemme
huku.
7. Ja he sanoivat toisillensa:
Tulkaa, heittäkäämme arpaa,
saadaksemme tietää, kenen
tähden tämä onnettomuus on
meille tullut. Mutta kun he
heittivät arpaa, lankesi arpa
Joonalle.
Sananl. 16:33 Helmassa
pudistellen arpa heitetään,
mutta Herralta tulee aina sen
ratkaisu.
8. Niin he sanoivat hänelle:
Ilmoita meille, kenen tähden
tämä onnettomuus on meille
tullut. Mikä on toimesi ja mistä
tulet? Mikä on sinun maasi ja
mistä kansasta olet?
9. Hän vastasi heille: Minä olen
hebrealainen, ja minä pelkään
Herraa, taivaan Jumalaa, joka
on tehnyt meren ja kuivan
maan.
10. Niin miehet peljästyivät
suuresti ja sanoivat hänelle:
Miksi olet tehnyt näin? Sillä
miehet tiesivät, että hän oli
pakenemassa Herran kasvojen
edestä; hän oli näet ilmaissut
sen heille.
11. He sanoivat hänelle: Mitä
on meidän tehtävä sinulle, että
meri tulisi meille tyveneksi?
Sillä meri myrskysi
myrskyämistänsä.
12. Hän vastasi heille: Ottakaa