Basic HTML Version
Danielin kirja
3400
keskellä Ihmisen Pojan
muotoisen, pitkäliepeiseen
viittaan puetun ja rinnan
kohdalta kultaisella vyöllä
vyötetyn.
6. Hänen ruumiinsa oli kuin
krysoliitti, hänen kasvonsa
olivat kuin salaman leimaus,
hänen silmänsä kuin
tulisoihdut, hänen käsivartensa
ja jalkansa kuin kiiltävän
vasken välke; ja hänen
sanojensa ääni oli kuin suuren
kansanjoukon pauhina.
7. Ja minä, Daniel, yksin näin
sen näyn, mutta miehet, jotka
olivat minun kanssani, eivät
näkyä nähneet; kuitenkin valtasi
heidät suuri pelko, ja he
pakenivat ja lymysivät.
Ap. t. 9:7 Ja miehet, jotka
matkustivat hänen kanssansa,
seisoivat mykistyneinä: he
kuulivat kyllä äänen, mutta
eivät ketään nähneet.
8. Ja minä jäin yksin. Ja kun
minä näin tämän suuren näyn,
meni minulta kaikki voima;
minun verevä muotoni muuttui
kaamean näköiseksi, eikä
minussa ollut voimaa
mihinkään.
Dan. 7:28 Tähän loppuu
kertomus. Minua, Danielia,
peljättivät minun ajatukseni
suuresti, ja minun kasvoni
kalpenivat, ja minä kätkin asian
sydämeeni.
9. Ja minä kuulin hänen
sanainsa äänen; ja kuullessani
hänen sanainsa äänen minä
vaivuin horroksiin kasvoilleni,
kasvot maata vasten.
Dan. 8:18 Ja kun hän puhui
minulle, olin minä horroksissa,
kasvot maata vasten; mutta
hän tarttui minuun ja nosti
minut seisomaan.
Matt. 17:6 Kun opetuslapset
sen kuulivat, lankesivat he
kasvoilleen ja peljästyivät kovin.
10. Ja katso, käsi kosketti
minua ja ravisti minut hereille,
polvieni ja kätteni varaan.
11. Ja hän sanoi minulle:
Daniel, sinä otollinen mies, ota
vaari niistä sanoista, jotka