Basic HTML Version
Valitusvirret
3110
lakkaa; sillä neitsyt, tytär,
minun kansani, on raskaasti
runneltu, ylen kipeällä iskulla.
17. Siion levittää käsiänsä: ei
ole hänellä lohduttajaa. Herra
on nostattanut Jaakobia
vastaan sen viholliset joka
taholta; Jerusalem on tullut
saastaksi heidän keskellänsä.
18. Vanhurskas on hän, Herra;
sillä hänen käskyänsä vastaan
minä olen niskoitellut. Kuulkaa,
te kansat kaikki, ja katsokaa
minun kipuani: minun neitsyeni
ja nuorukaiseni ovat
vankeuteen menneet.
Dan. 9:7 Sinun, Herra, on
vanhurskaus, mutta meidän on
häpeä, niinkuin se on tänä
päivänä Juudan miesten ja
Jerusalemin asukasten ja koko
Israelin, läheisten ja kaukaisten,
kaikissa maissa, joihin sinä olet
heidät karkoittanut heidän
uskottomuutensa tähden, jota
he ovat sinulle osoittaneet.
19. Minä kutsuin rakastajiani:
ne pettivät minut. Minun
pappini ja vanhimpani ovat
kuolleet kaupungissa, kun he
etsivät ruokaa tyydyttääkseen
nälkäänsä.
20. Katso, Herra, kuinka
ahdistettu minä olen, minun
sisukseni kuohuvat, sydämeni
vääntyy rinnassani, sillä minä
olen ollut ylen uppiniskainen.
Ulkona on miekka minulta
riistänyt lapset, sisällä rutto.
Dan. 9:7 Sinun, Herra, on
vanhurskaus, mutta meidän on
häpeä, niinkuin se on tänä
päivänä Juudan miesten ja
Jerusalemin asukasten ja koko
Israelin, läheisten ja kaukaisten,
kaikissa maissa, joihin sinä olet
heidät karkoittanut heidän
uskottomuutensa tähden, jota
he ovat sinulle osoittaneet.
21. He ovat kuulleet, kuinka
minä huokailen. Ei ole minulla
lohduttajaa. Kaikki minun
vihamieheni ovat kuulleet
minun onnettomuuteni; he
iloitsevat, kun sinä olet tämän
tehnyt: sinä olet antanut tulla
sen päivän, jonka olit
ilmoittanut. Mutta käyköön
heidän samoin kuin minun.