Basic HTML Version
Jobin kirja
1950
palajaa ja kokoaa viljasi sinun
puimatantereellesi?
16. Kamelikurjen siipi lepattaa
iloisesti, mutta asuuko sen
sulissa ja höyhenissä haikaran
hellyys?
17. Se jättää munansa
maahan, hiekalle helteen
haudottaviksi.
18. Ei se ajattele, että jalka voi
ne särkeä ja metsän eläimet
polkea ne rikki.
19. Se on tyly poikasilleen,
niinkuin ne eivät olisikaan sen
omia; hukkaan menee sen
vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
Valit. 4:3 Aavikkosudetkin
taritsevat nisiänsä, imettävät
pentujansa; mutta tytär, minun
kansani, on tullut tylyksi kuin
kamelikurki erämaassa.
20. Sillä Jumala on jättänyt
sen viisautta vaille ja tehnyt
sen ymmärryksestä
osattomaksi.
21. Kun se kiitää ilmaa piesten,
nauraa se hevoselle ja
ratsumiehelle.
22. Sinäkö annat hevoselle
voiman, puetat sen kaulan
liehuvalla harjalla?
23. Sinäkö panet sen
hyppimään kuin heinäsirkan?
Sen uljas korskunta on
peljättävä.
24. Se kuopii lakeutta ja
iloitsee, lähtee voimalla
asevarustuksia vastaan.
25. Se nauraa pelolle, ei säiky
eikä väisty miekan edestä.
26. Sen yllä kalisee viini,
välkähtää keihäs ja peitsi.
27. Käy jyrinä ja jytinä, kun se
laukaten taivalta ahmii; ei
mikään sitä pidätä sotatorven
pauhatessa.
28. Milloin ikinä sotatorvi soi,
hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se
vainuaa taistelun, päälliköiden
jylisevän äänen ja sotahuudon.
29. Sinunko ymmärryksesi
voimasta jalohaukka kohoaa
korkealle, levittää siipensä kohti
etelää?
30. Tahi sinunko käskystäsi
kotka lentää ylhäälle ja tekee
pesänsä korkeuteen?
31. Kalliolla se asuu ja yöpyy,
kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32. Sieltä se tähystelee
saalista; kauas katsovat sen
silmät.