Basic HTML Version
Jobin kirja
1896
Ps. 41:10 Ystävänikin, johon
minä luotin, joka minun
leipääni söi, nostaa
kantapäänsä minua vastaan.
Ps. 55:13 Sillä ei minua herjaa
vihollinen - sen minä kestäisin
- eikä minua vastaan ylvästele
minun vihamieheni - hänen
edestään minä voisin lymytä;
Ps. 88:9 Sinä olet karkoittanut
tuttavani minusta kauas, olet
tehnyt minut heille inhoksi;
minä olen suljettu sisään enkä
pääse ulos.
20. Luuni ovat tarttuneet
nahkaani, ihooni, eikä minusta
ole enää kuin ikenet jäljellä.
Job 30:30 Minun nahkani on
mustunut ja lähtee päältäni, ja
luuni ovat kuumuuden
polttamat.
Ps. 102:6 Äänekkäästä
vaikerruksestani minun luuni
tarttuvat minun nahkaani.
21. Armahtakaa minua,
armahtakaa, te, minun ystäväni,
sillä Jumalan käsi on minuun
koskenut.
22. Miksi vainoatte minua
niinkuin Jumala, ettekä saa
kylläänne minun lihastani?
23. Oi, jospa minun sanani
kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne
piirrettäisiin kirjaan,
24. rautataltalla ja lyijyllä
hakattaisiin kallioon ikuisiksi
ajoiksi!
25. Mutta minä tiedän
lunastajani elävän, ja
viimeisenä hän on seisova
multien päällä.
Jes. 41:14 Älä pelkää, Jaakob,
sinä mato, sinä Israelin
vähäinen väki: minä autan
sinua, sanoo Herra, ja sinun
lunastajasi on Israelin Pyhä.
Hoos. 13:14 Tuonelan kädestä
minä heidät päästän,
kuolemasta minä heidät
lunastan. Missä on sinun
ruttosi, kuolema, missä sinun
surmasi, tuonela? Katumus on
peitetty minun silmiltäni.
26. Ja sittenkuin tämä nahka
on yltäni raastettu ja olen
ruumiistani irti, saan minä
nähdä Jumalan.
1. Kor. 13:12 Sillä nyt me