Basic HTML Version
Ensimmäinen Mooseksen kirja
151
palasivat kaupunkiin.
14. Ja Juuda meni veljinensä
Joosefin taloon, jossa tämä
vielä oli, ja he lankesivat
maahan hänen eteensä.
15. Silloin Joosef sanoi heille:
Mitä olettekaan tehneet! Ettekö
tienneet, että minun kaltaiseni
mies saa salatut ilmi?
16. Juuda vastasi: Mitä
sanoisimmekaan herralleni, mitä
puhuisimme ja millä
puolustautuisimme! Jumala on
paljastanut palvelijaisi
syyllisyyden. Katso, me olemme
herrani orjat, niin hyvin me
muut kuin se, jolta malja löytyi.
17. Hän sanoi: Pois se, että
minä tekisin niin! Se, jolta
malja löytyi, olkoon minun
orjani, mutta te muut menkää
rauhassa kotiin isänne luo.
18. Silloin Juuda astui hänen
eteensä ja sanoi: Oi herrani,
salli palvelijasi puhua sananen
herrani kuullen, älköönkä vihasi
syttykö palvelijaasi kohtaan,
sillä sinä olet niinkuin itse
farao!
19. Herrani kysyi palvelijoiltaan
sanoen: 'Onko teillä isää tai
veljeä?'
20. Me vastasimme herralleni:
'Meillä on kotona vanha isä ja
veli, joka on syntynyt hänen
vanhoilla päivillänsä ja on vielä
nuori; mutta tämän veli on
kuollut, ja niin hän on jäänyt
yksin äidistänsä, ja hänen
isänsä rakastaa häntä.'
1. Moos. 42:13 He vastasivat:
Meitä, sinun palvelijoitasi, on
kaksitoista veljestä, saman
miehen poikia Kanaanin
maasta; nuorin on nyt kotona
isämme luona, ja yhtä ei enää
ole.
21. Niin sinä sanoit
palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet
tänne minun luokseni, että
silmäni saisivat katsella häntä.'
22. Me vastasimme herralleni:
'Nuorukainen ei saata jättää
isäänsä, sillä jos hän jättäisi
isänsä, niin tämä kuolisi.'
23. Mutta sinä sanoit
palvelijoillesi: 'Jos nuorin
veljenne ei tule tänne teidän
kanssanne, niin älkää enää
näyttäytykö minun kasvojeni
edessä.'
24. Ja me menimme kotiin