Basic HTML Version
Ensimmäinen Mooseksen kirja
143
viljaa kaikelle maan kansalle.
Niin Joosefin veljet tulivat ja
kumartuivat hänen edessään
kasvoilleen maahan.
7. Ja Joosef näki veljensä, ja
hän tunsi heidät, mutta
tekeytyi heille vieraaksi,
puhutteli heitä ankarasti ja
kysyi heiltä: Mistä te tulette?
He vastasivat: Kanaanin maasta
tulemme, ostamaan elintarpeita.
8. Ja Joosef tunsi veljensä,
mutta he eivät tunteneet häntä.
9. Silloin Joosef muisti unet,
jotka hän oli nähnyt heistä, ja
sanoi heille: Te olette vakoojia;
olette tulleet katsomaan, mistä
maa olisi avoin.
1. Moos. 37:5 Kerran Joosef
näki unen ja kertoi sen
veljilleen; sen jälkeen he
vihasivat häntä vielä enemmän.
10. He vastasivat hänelle: Ei,
herra; palvelijasi ovat tulleet
ostamaan elintarpeita.
11. Me olemme kaikki saman
miehen poikia, olemme
rehellisiä miehiä; palvelijasi
eivät ole vakoojia.
12. Mutta hän sanoi heille: Ei
ole niin, vaan te olette tulleet
katsomaan, mistä maa olisi
avoin.
13. He vastasivat: Meitä, sinun
palvelijoitasi, on kaksitoista
veljestä, saman miehen poikia
Kanaanin maasta; nuorin on
nyt kotona isämme luona, ja
yhtä ei enää ole.
1. Moos. 44:20 Me vastasimme
herralleni: 'Meillä on kotona
vanha isä ja veli, joka on
syntynyt hänen vanhoilla
päivillänsä ja on vielä nuori;
mutta tämän veli on kuollut, ja
niin hän on jäänyt yksin
äidistänsä, ja hänen isänsä
rakastaa häntä.'
14. Joosef sanoi heille: Niin
on, kuin olen teille puhunut: te
olette vakoojia.
15. Näin te tulette koeteltaviksi:
niin totta kuin farao elää, te
ette pääse täältä lähtemään,
ellei nuorin veljenne tule tänne.
1. Moos. 43:5 Mutta jos et
anna, niin emme lähde; sillä se
mies sanoi meille: 'Ette saa
tulla minun kasvojeni eteen,