Basic HTML Version
Ensimmäinen Mooseksen kirja
127
kuninkaaksemme, sinäkö
hallitsisit meitä? Ja he vihasivat
häntä vielä enemmän hänen
uniensa ja puheidensa tähden.
9. Ja hän näki vielä toisenkin
unen, jonka hän kertoi veljilleen
ja sanoi: Minä näin vielä unen:
katso, aurinko ja kuu ja
yksitoista tähteä kumarsivat
minua.
10. Ja kun hän kertoi sen
isälleen ja veljilleen, nuhteli
hänen isänsä häntä ja sanoi
hänelle: Mikä uni se on, jonka
sinä olet nähnyt? Olisiko minun
ja äitisi ja veljiesi tultava
kumartumaan sinun eteesi
maahan?
11. Ja hänen veljensä
kadehtivat häntä; mutta hänen
isänsä pani tämän mieleensä.
12. Kun hänen veljensä olivat
menneet kaitsemaan isänsä
lampaita Sikemiin,
13. sanoi Israel Joosefille:
Sinun veljesi ovat paimenessa
Sikemissä; tule, minä lähetän
sinut heidän luokseen. Hän
vastasi: Tässä olen.
14. Ja hän sanoi hänelle: Mene
katsomaan, kuinka veljesi ja
karja voivat, ja kerro sitten
minulle. Niin hän lähetti hänet
matkalle Hebronin laaksosta, ja
hän tuli Sikemiin.
15. Ja muuan mies kohtasi
hänet, hänen harhaillessaan
kedolla; ja mies kysyi häneltä:
Mitä etsit?
16. Hän vastasi: Minä etsin
veljiäni; sano minulle, missä he
ovat paimentamassa.
17. Mies vastasi: He lähtivät
pois täältä, sillä minä kuulin
heidän sanovan: 'Menkäämme
Dootaniin.' Niin Joosef meni
veljiensä jäljissä ja löysi heidät
Dootanista.
18. Kun he kaukaa näkivät
hänet ja ennenkuin hän saapui
heidän luokseen, pitivät he
neuvoa tappaaksensa hänet.
19. He sanoivat toisillensa:
Katso, tuolla tulee se
unennäkijä!
20. Tulkaa, tappakaamme nyt
hänet ja heittäkäämme hänet
johonkin kaivoon ja
sanokaamme: villipeto on hänet
syönyt. Saammepa sitten
nähdä, mitä hänen unistaan
tulee.
21. Kun Ruuben sen kuuli,
tahtoi hän pelastaa hänet