Basic HTML Version
Toinen Samuelin kirja
1196
33. Kuningas sanoi nyt
Barsillaille: Tule sinä minun
mukanani, niin minä elätän
sinut luonani Jerusalemissa.
34. Mutta Barsillai vastasi
kuninkaalle: Montakopa
ikävuotta minulla enää lienee,
että menisin kuninkaan kanssa
Jerusalemiin:
35. minä olen nyt
kahdeksankymmenen vuoden
vanha; osaisinko minä enää
erottaa hyvää pahasta, tahi
maistuisiko palvelijastasi
miltään se, mitä hän syö ja
mitä juo? Tahi kuuluisiko
minusta enää miltään laulajain
ja laulajattarien laulu? Miksi
palvelijasi vielä tulisi herralleni,
kuninkaalle, kuormaksi?
36. Ainoastaan vähän matkaa
seuraa palvelijasi kuningasta
tuolle puolelle Jordanin. Miksi
kuningas antaisi minulle
sellaisen korvauksen?
37. Salli palvelijasi palata
takaisin, saadakseni kuolla
omassa kaupungissani isäni ja
äitini haudan ääressä. Mutta
katso, tässä on palvelijasi
Kimham, menköön hän herrani,
kuninkaan, kanssa; ja tee
hänelle, mitä hyväksi näet.
38. Niin kuningas sanoi:
Kimham tulkoon minun
kanssani, ja minä teen hänelle,
mitä sinä hyväksi näet. Ja
kaiken, mitä sinä minulta
toivot, minä sinulle teen.
39. Sitten kaikki kansa meni
Jordanin yli, ja myös kuningas
itse meni. Ja kuningas suuteli
Barsillaita ja hyvästeli hänet.
Sitten tämä palasi takaisin
kotiinsa.
40. Kuningas meni Gilgaliin, ja
Kimham meni hänen
mukanansa, samoin myös
kaikki Juudan kansa. Ja he ja
puolet Israelin kansasta veivät
kuninkaan yli sinne.
41. Ja katso, silloin kaikki
muut Israelin miehet tulivat
kuninkaan tykö ja sanoivat
kuninkaalle: Miksi ovat meidän
veljemme, Juudan miehet,
varkain tuoneet Jordanin yli
kuninkaan ja hänen perheensä
ynnä kaikki Daavidin miehet
hänen kanssaan?
42. Mutta kaikki Juudan miehet
vastasivat Israelin miehille:
Onhan kuningas meille
läheisempi; miksi vihastut siitä?