Basic HTML Version
Toinen Samuelin kirja
1190
päällä olevaan yläsaliin ja itki.
Ja mennessänsä hän huusi
näin: Poikani Absalom, minun
poikani, oma poikani Absalom!
Jospa minä olisin kuollut sinun
sijastasi! Absalom, poikani, oma
poikani!
5. Niin Jooab meni sisälle
kuninkaan luo ja sanoi: Sinä
olet tänä päivänä nostanut
häpeän kaikkien palvelijaisi
kasvoille, vaikka he tänä
päivänä ovat pelastaneet sekä
sinun oman henkesi että sinun
poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja
sivuvaimojesi hengen.
6. Sinähän rakastat niitä, jotka
sinua vihaavat, ja vihaat niitä,
jotka sinua rakastavat. Sillä nyt
sinä olet antanut tietää, ettei
sinulla olekaan päälliköitä eikä
palvelijoita; - niin, nyt minä
tiedän, että jos Absalom olisi
elossa ja me kaikki olisimme
tänään kuolleet, se olisi sinulle
mieleen.
7. Mutta nouse nyt ylös ja
mene ulos ja puhuttele
ystävällisesti palvelijoitasi. Sillä
minä vannon Herran kautta:
jollet mene ulos, niin ei
totisesti yhtä ainoatakaan
miestä jää luoksesi tänä yönä;
ja tämä on oleva sinulle
suurempi onnettomuus kuin
mikään muu, joka on
kohdannut sinua nuoruudestasi
tähän päivään saakka.
8. Silloin kuningas nousi ja
asettui istumaan porttiin. Ja
kaikelle kansalle ilmoitettiin ja
sanottiin: Kuningas istuu nyt
portissa. Silloin kaikki kansa
tuli kuninkaan eteen. Mutta kun
Israel oli paennut, kukin
majallensa,
2. Sam. 18:17 Ja he ottivat
Absalomin ja heittivät hänet
metsässä suureen kuoppaan ja
pystyttivät sangen suuren
kiviroukkion hänen päällensä.
Mutta koko Israel pakeni, kukin
majallensa.
9. alkoi kaikki kansa kaikkien
Israelin heimojen keskuudessa
riidellä ja sanoa: Kuningas on
pelastanut meidät vihollistemme
kourista, hän on vapauttanut
meidät filistealaisten kourista,
ja nyt hän on Absalomia
paossa, maasta poissa.