Basic HTML Version
Toinen Samuelin kirja
1165
Ja vaikka hän pyytämällä pyysi
häntä, ei hän kuitenkaan
tahtonut mennä, vaan hyvästeli
hänet.
26. Silloin Absalom sanoi:
Jollet itse tulekaan, salli
kuitenkin veljeni Amnonin tulla
meidän kanssamme. Kuningas
sanoi hänelle: Miksi juuri hänen
olisi mentävä sinun kanssasi?
27. Mutta kun Absalom
pyytämällä pyysi häntä, päästi
hän Amnonin ja kaikki muut
kuninkaan pojat menemään
hänen kanssansa.
28. Ja Absalom käski
palvelijoitaan ja sanoi: Pitäkää
silmällä, milloin Amnonin sydän
tulee iloiseksi viinistä, ja kun
minä sanon teille: 'Surmatkaa
Amnon', niin tappakaa hänet
älkääkä peljätkö; sillä minähän
olen teitä käskenyt. Olkaa lujat
ja urhoolliset.
29. Absalomin palvelijat tekivät
Amnonille, niinkuin Absalom oli
käskenyt. Silloin kaikki
kuninkaan pojat nousivat,
istuivat kukin muulinsa selkään
ja pakenivat.
30. Heidän vielä ollessaan
matkalla tuli Daavidille sanoma:
Absalom on surmannut kaikki
kuninkaan pojat, niin ettei
heistä ole jäänyt jäljelle
ainoatakaan.
31. Silloin kuningas nousi,
repäisi vaatteensa ja paneutui
maahan maata; ja kaikki hänen
palvelijansa seisoivat siinä
reväistyin vaattein.
32. Niin Joonadab, Daavidin
veljen Simean poika, puhkesi
puhumaan ja sanoi: Älköön
herrani luulko, että kaikki
nuoret miehet, kuninkaan pojat,
ovat tapetut; ainoastaan
Amnon on kuollut. Sillä ilme
Absalomin kasvoilla on tiennyt
pahaa siitä päivästä lähtien,
jona Amnon teki väkivaltaa
hänen sisarellensa Taamarille.
33. Älköön siis herrani,
kuningas, panko sydämelleen
sitä puhetta, että muka kaikki
kuninkaan pojat olisivat
kuolleet; sillä ainoastaan
Amnon on kuollut.
34. Mutta Absalom pakeni. Kun
palvelija, joka oli tähystäjänä,
nosti silmänsä ja katseli, niin
katso, paljon väkeä tuli tietä,
joka oli hänen takanansa,
vuoren kuvetta.