Basic HTML Version
Ensimmäinen Samuelin kirja
1084
6. Mutta sen jälkeen Daavidin
omatunto soimasi häntä siitä,
että hän oli leikannut Saulin
viitan lievettä.
7. Ja hän sanoi miehillensä:
Pois se! Herra varjelkoon
minua tekemästä sitä herralleni,
Herran voidellulle, että
satuttaisin käteni häneen; sillä
hän on Herran voideltu.
2. Sam. 1:14 Daavid sanoi
hänelle: Kuinka et peljännyt
ojentaa kättäsi tuhotaksesi
Herran voidellun?
8. Ja Daavid kovisti miehiänsä
eikä sallinut heidän hyökätä
Saulin kimppuun. Niin Saul
nousi luolasta ja meni
matkaansa.
9. Senjälkeen Daavid myös
nousi, lähti luolasta ja huusi
Saulin jälkeen: Minun herrani,
kuningas! Kun Saul katsahti
taaksensa, kumartui Daavid
kasvoilleen maahan ja osoitti
kunnioitusta.
10. Ja Daavid sanoi Saulille:
Miksi sinä kuuntelet ihmisten
puhetta, jotka sanovat: 'Daavid
hankkii sinulle onnettomuutta'?
11. Katso, näethän nyt omin
silmin, kuinka Herra tänä
päivänä antoi sinut minun
käsiini luolassa, mutta minä
säästin sinut, vaikka minua
neuvottiin tappamaan sinut;
sillä minä ajattelin: 'Minä en
satuta kättäni herraani; sillä
hän on Herran voideltu.'
12. Katso itse, isäni, katso tätä
viittasi liepeen kappaletta, joka
on minun kädessäni. Kun minä
leikkasin sen sinun viittasi
liepeestä enkä sinua tappanut,
niin ymmärrä siitä ja näe, ettei
minulla ole tekeillä mitään
pahaa tai rikollista ja etten
minä ole sinua vastaan
rikkonut, vaikka sinä vainoat
minua ottaaksesi minulta
hengen.
Ps. 7:4 Herra, minun Jumalani,
jos minä näin olen tehnyt, jos
vääryys minun käsiäni tahraa,
13. Herra tuomitkoon meidän
välillämme, minun ja sinun, ja
Herra kostakoon sinulle minun
puolestani, mutta minun käteni
ei sinuun satu.