Basic HTML Version
Salomon Wijsaus
2337
HERran kädestä: sillä hän warjele heitä
oikialla kädelläns/ ja suojele heitä
käsiwarrellans.
5:18 Hän otta hänen kijwaudens
haarniscaxi/ ja warusta wihollisen
costoxi.
5:19 Hän puke päällens wanhurscauden
pandzarixi/ ja pane angaran duomion
kilwexi:
5:20 Hän otta pyhyden
woittamattomaxi turwaxi/
5:21 Hän teroitta hänen julman wihans
miecaxi/ mailman pitä menemän sotan
hänen cansans taitamattomita wastan/
5:22 Pitkäisen tulen ambuma pitä
osaman oikein/ ja pitä pilwistä
tuleman/ nijncuin cowan jännitetyn
joudzen jotacuta cohden:
5:23 Ja tajat raket/ jylinän saten wihasta
langeman/ nijn pitä myös meren wedet
julmistuman heidän päällens/ ja wirrat
pitä suurest cuohuman/
5:24 Ja suuren myrskyn pitä
puhaldaman heitä wastan ja
lennättämän heitä nijncuin tuulispään.
Vers.1. Hänen työns) Oppins ja tecons.
VI. Lucu .
CUningaita ja haldioita neuwotan
oikeuteen/ että he Jumalan
rangaistuxen wäldäisit/ v. 1. ja
wijsauteen/ joca anda lewollisest ja
cauwan hallita/ v. 10. sillä wijsaus on
algusta ollut/ ja monen wijsaus on
maacunnan autuus/ v. 24.
6:1 WÄärys caicki maacunnat häwittä/
ja paha elämä cukista woimallisten
istuimet.
6:2 Nijn cuulcat te Cuningat ja ottacat
waari/ oppicat te Duomarit maan
päällä.
6:3 Ottacat corwijn te cuin monda
hallidzetta/ te jotca corgotatte teitän
Canssain päälle.
6:4 Sillä teille on annettu Esiwalda
HERralda ja walda caickein
corkeimmalda: joca tahto kysyä cuinga
te hallidzetta/ ja coetella cuinga te
asetatte.
6:5 Te oletta hänen waldacundans
wircamiehet/ mutta et te tee oikein
teidän wircan töitä/ ja et te pidä
oikeutta/ et te myös tee nijncuin HERra
asettanut on.
6:6 Hän tule hirmuisest ja äkist teidän
päällen/ ja Esiwallan pitä cowan
duomion saaman:
6:7 Sillä huonoille tapahtu armo/ waan
woimalliset woimallisest rangaistan.
6:8 Sillä joca caickein päälle HERra on/
ei hän pelkä ketän/ eikä carta
kenengän woima/ hän on tehnyt sekä
pienet että suuret/ ja hänellä on
yhtäläinen suru caikista/
6:9 Mutta woimallisist pitä cowa
duomio pidettämän.
6:10 TEille Tyranneille minä puhun/ että
te oppisitta wijsautta ja ettet te
wilpistelis.
6:11 Sillä joca pyhä oppia pyhänä pitä/
hän pidetän pyhänä/ ja joca hänen
hywin oppe/ hän on kyllä pysywäinen.