Basic HTML Version
P. Pawalin Edellinen Epistola THessalonicerein tygö
2174
teidän kärsimistän toiwosa/ joca on
meidän Herram Jesuxen Christuxen
päälle:
1:4 Jumalan ja meidän Isäm edes: Sillä/
rackat weljet/ Jumalalda racastetut/ me
tiedämme cuinga te walitut oletta.
1:5 Että meidän Evangeliumim on
teidän tykönänne ollut/ ei ainoastans
sanoisa/ waan sekä wäes että Pyhäsä
Hengesä/ ja wahwas lujudes/ cuin te
myös kyllä tiedätte/ mingäcaltaiset me
teidän tykönän teidän tähten olimma.
1:6 Ja te oletta meitä ja Herra/
seuraman ruwennet/ ja oletta sanan
mones waiwas/ ilolla Pyhäs Henges
wastanottanet:
1:7 Nijn että te oletta tullet opixi
caikille uscollisille Macedonias ja
Achajas:
1:8 Sillä teistä on Herran sana ulos
cajahtanut/ ei ainoastans Macedonias
ja Achajas/ mutta myös jocapaicas on
teidän uscon Jumalan tygö cuulunut/
nijn ettei teistä tarwita jotacuta
sanoman.
1:9 Sillä he idze imoittawat teistä/
mingäcaltainen tulemus meillä on ollut
teidän tygönne/ ja cuinga te Jumalan
tygö epäjumalista käätyt oletta/
eläwätä ja totista Jumalata palweleman:
1:10 Ja hänen Poicans Taiwasta
odottaman/ jonga hän on cuolleista
herättänyt/ Jesuxen/ joca meitä
tulewaisesta wihasta wapahta.
II. Lucu .
Apostoli muistutta heille/ cuinga
uscollisest ja wiriäst hän oli heille
Christuxen Evangeliumita Saarnannut/
v. 1. Kijttä taas Jumalata/ että he hänen
olit wastanottanet/ ei nijncuin ihmisen/
waan (nijncuin se olikin) nijncuin
Jumalan sanan/ jongatähden he myös
paljo kärsinet olit/ v. 13. Sano
tahtonens tulla heidän tygöns/ mutta
hän estettin Satanalda/ v. 17.
2:1 Sillä te idzekin tiedätte/ rackat
weljet/ meidän tulemisem teidän
tygön/ ettei se ole turha ollut.
2:2 Waan nijncuin me ennen kärsinet
olemma/ ja me Philippis häwäistin
(nijncuin te tiedätte) cuitengin olimma
me rohkiat meidän Jumalasam/
puhuman teille Jumalan Evangeliumita/
suures kilwoittelemises.
2:3 Sillä ei meidän neuwom ollut
exytyxes eikä saastaisudes/ ei myös
cawaluxes.
2:4 Waan nijncuin me Jumalalda
coetellut olemma/ ja meille on
Evangelium uscottu Saarnata/ nijn me
myös puhumma. Ei nijn että me
tahdoisim ihmisille kelwata/ waan
Jumalalle/ joca meidän sydämemme
coettele.
2:5 Sillä embä me coscan waeldanet
liuckailla sanoilla (nijncuin te tiedätte)
engä ahneuden tilalla/ Jumala on
sijhen todistaja.
2:6 En me myös ole ihmisildä cunniata