Basic HTML Version
2 Mosexen kirja
201
maalla pitä cuoleman/ Pharaon
esicoisest/ joca hänen istuimellans istu/
haman pijcan esicoisen asti/ joca
jauha/ ja caikein eläinden esicoiseen.
11:6 Ja suuren pargun pitä oleman
Egyptin maalla/ jonga caltaista ei ole
ollut/ eikä tuleman pidä.
11:7 Mutta caickein Israelin lasten seas
ei coiracan kieldäns wärwäyttämän
pidä hamast ihmisist/ nijn eläimihin
asti/ että te tiedäisitte/ cuinga HERra
eroitta Egyptin ja Israelin.
11:8 Silloin caicki nämät sinun
palwelias/ pitä tuleman minun tygöni/
ja cumartaman minua/ sanoden: lähde
ulos sinä ja caicki Canssa jotca sinun
allas owat/ ja sijtte minä lähden. Ja hän
läxi Pharaon tykö sangen wihoisans.
11:9 Mutta HERra sanoi Mosexelle: ei
Pharao cuule teitä/ että paljo ihmeitä
tapahduis Egyptin maalla.
11:10 Ja Moses ja Aaron teit caicki
nämät ihmet Pharaon edes/ waan
HERra paadutti hänen sydämens/ ettei
hän päästänyt Israelin lapsia hänen
maaldans.
Vers.3. Cuuluisa mies) Sentähden tämä
sanotan/ että Jumala oli andanut
Mosexelle sencaltaisen julkisuden
Canssan tykönä/ että caicki pelkäisit
händä. Sillä jollei se olis ollut/ nijn olisit
Egyptiläiset tappanet hänen.
XII. Lucu.
JUmala anda käskyn Mosexelle ja
Aaronille Pääsiäislambasta/ v. 1. ja sen
menoista/ v. 11. Sijtten makianleiwän
päiwistä/ v. 14. joina caicki piti tytymän
happamattoman leipän/ muistoxi/ että
HERra on sillä ajalla heitä wienyt
Egyptist/ v. 17. Tämän HERran käskyn
julista Moses Israelin lasten
wanhimmille v. 21. Toisna yönä lyö
HERra caicki Egyptin esicoiset. v. 29.
Jongatähden Pharaon täyty päästä
Canssan/ v. 40. Ja nijn lähtewät he
Egyptist/ v. 47. Cusa he olit ollet 430.
ajastaica. Silloin myös HERra anda
käskyn/ cuinga muucalaisetkin piti
Pääsiäistä pitämän/ v. 43.
12:1 HERra sanoi Mosexelle ja Aaronille
Egyptin maalla:
12:2 Tämä cuucausi pitä oleman teidän
tykönän ensimäinen Cuu/ hänestä pitä
teidän alcaman ajastajan cuucaudet.
12:3 Puhucat coco Israelin
Seuracunnalle/ sanoden: kymmendenä
päiwänä tällä cuulla/ ottacan idzecukin
hänellens caridzan/ se joca
perhenisändä on/ caridzan joca
huonelle:
12:4 Waan jos yxi huone wähä on
caridzata syömän/ nijn ottacan
kylänsmiehen cansans/ joca likin händä
asu/ että nijn monda tulis/ cuin woisit
caridzan syödä.
12:5 Ja sen caridzan pitä oleman
wirhittömän/ ajastaicaisen oinan.
Caridzoist ja wohlist pitä teidän sen
walidzeman.
12:6 Ja sen teidän pitä tallella pitämän