Basic HTML Version
Pyhän Marcuxen Evangelium
1826
heille: mengäm ylidze.
4:36 Ja he laskit Canssan/ ja otit hänen/
cuin hän oli hahdes: oli myös muita
haaxia hänen cansans.
4:37 Ja suuri tuulispää nousi/ ja allot
löit hahten/ nijn että se täytettin.
4:38 Ja hän oli perällä ja macais
päänalaisen päällä. Ja he herätit hänen/
ja sanoit hänelle: Mestari/ etkös
tottele/ että me hucumme ?
4:39 Ja cuin hän herätettin/ nuhteli hän
tuulda/ ja sanoi merelle: waickene ja
asetu.
4:40 Nijn tuuli asetui ja tuli juuri
tywenexi. Ja hän sanoi heille: mitä te
pelkätte ? Cuinga se tule/ ettei teillä
ole vsco ? Ja he peljästyit sangen
suurest/ ja sanoit keskenäns: cuca tämä
on ? sillä tuuli ja meri owat hänelle
cuuliaiset.
V. Lucu .
CHristus tulduans meren ylidze
Gadarenein maalle/ cohta hänen
rijwattu monelda Perkeleldä: jotca hän
aja ulos/ ja saldi mennä sicalauman/ v.
1. Palaja taas meren ylidzen/ ja päästä
yhden waimon punataudist/ v. 21.
Herättä sijtte Jairuxen tyttären cuolluist.
v. 35.
5:1 JA he tulit ylidze meren Gadarenein
maacundaan/
5:2 Ja cuin hän läxi hahdest/ cohtais
händä cohta haudoist yxi ihminen
saastaiselda hengeldä rijwattu/ jolla oli
maja haudois.
5:3 Ja ei woinut kengän händä
cahleillacan sitoa:
5:4 Sillä hän oli vsein jalcapuis ja
cahleis sidottuna/ ja hän oli särkenyt
cahlet/ ja jalcapuut rickonut/ ja ei
kengän woinut händä asetta.
5:5 Ja hän oli aina yötä ja päiwä
wuorisa ja haudoisa/ parcui/ ja hosui
idzens kiwillä.
5:6 Cosca hän näki taambana Jesuxen/
juoxi hän/ ja cumarsi händä/ huutain
suurella änellä/ ja sanoi:
5:7 Mitä minun on sinun cansas Jesu/
sen corkeiman Jumalan Poica ? minä
wannotan sinua Jumalan cautta/ ettes
minua waiwa.
5:8 Hän sanoi hänelle: lähde vlos sinä
saastainen hengi ihmisest.
5:9 Ja hän kysyi hänelle: mikä sinun
nimes on ? hän wastais sanoden: Legio
minun nimen on: sillä meitä on monda.
5:10 Ja hän rucoili händä suurest/ ettei
hän lähetäis händä pois sijtä
maacunnasta.
5:11 Nijn oli sijnä wuorten tykönä suuri
sicalauma laitumellans.
5:12 Ja caicki ne Perkelet rucoilit
händä/ sanoden: laske meitä sicoihin/
että me heihin menisim.
5:13 Ja Jesus salli cohta heidän. Ja
saastaiset henget läxit vlos/ ja menit
sicoihin. Ja lauma syöxi idzens
cohdastans mereen. Ja heitä oli läHes
caxi tuhatta/ jotca uppoisit mereen.
5:14 Mutta sicain caidziat pakenit/ ja
saatit sanoman Caupungihin ja kylijn.