Basic HTML Version
Hiobin Kirja
1029
tykönä/ ja caste pysyi minun laihoni
päällä.
29:20 Minun cunnialisuden udistui
minun edesäni/ ja minun joudzen
muuttui minun kädesäni.
29:21 He cuulit minun ja waickenit/ ja
odotit minun neuwoni. Minun sanain
jälken ei yxikän enämbätä puhunut/ ja
minun puheni tiuckui heidän päällens.
29:22 He odotit minua nijncuin sadetta.
29:23 Ja awaisit suuns nijncuin
ehtosadetta wastan.
29:24 Jos minä nauroin heidän
puoleens/ ei he luottanet sen päälle/
eikä tohtinet minua murheseen saatta.
29:25 Cosca minä tulin heidän
cocouxijns/ nijn minun täydyi istua
ylimbänä. Ja asuin nijncuin Cuningas
sotawäen keskellä/ lohduttaisan
murhellisia.
Vers.6. Woilla) se on/ cosca minulla
caickinaist yldäkyllä oli/ caicki lihawana
ja täynäns. v. 20. Joudzen) se on/
minun woiman alati enäni. v. 24.
Nauroin heidän puoleens) se on/ cosca
minä ystäwälisest ja suloisest olin
heidän cansans/ ei he sentähden
rohgennet cadzo minua ylön
XXX. Lucu .
HIob surcuttele hänens wajonnen
waiwoin ja wastoinkäymisijn/ että
nuorucaiset pitäwät hänen juttuna/ v.
1. jotca häneldä leipä kerjäisit/
candelenans/ v. 3. sillä Jumala oli
ottanut häneldä pois endisen wallan/
jolla hän saatti heidän cuuliaisexi/ v. 11.
walitta/ ettei Jumala cuule hänen
rucoustans/ waan on hänen
wihamiehens/ jonga mittamattoman
woiman tähden ei hän saa lepo/
ennencuin cuolema hänen tääldä otta/
v. 20.
30:1 NYt minun nuorembani naurawat
minua/ joiden Isiä en minä olis pannut
minun laumaini coirain secaan.
30:2 Joiden woiman minä tyhjänä
pidin/ jotca ei ijällisixi tullet.
30:3 Ne cuin näljän ja tuscan tähden
pakenit erinäns corpeen/ äsken
turmellut ja köyhtynet.
30:4 Jotca nuculaisia reweit pensasten
ymbäri/ ja catawan juuret olit heidän
ruocans.
30:5 Ja cosca he nijtä reweit/ riemuidzit
he sijtä nijncuin waras.
30:6 He asuit cauhiain ojain tykönä/
maan luolisa ja wuortein rotcoisa.
30:7 Pensasten keskellä he huusit/ ja
ohdackein secaan he cocoisit heitäns.
30:8 Turhain ja hyljättyin ihmisten
lapset/ cuin halwimmat olit maan
päällä.
30:9 Nyt minä olen heidän lauluixens
tullut/ ja täyty heidän juttunans olla.
30:10 He cauhistuwat minua/ ja
ercanewat cauwas minusta/ ja ei häpe
sylke minun caswoilleni.
30:11 Sillä hän on minun köyteni
päästänyt/ ja on nöyryttänyt minun/ he
owat ottanet suidzet minun suustani.