Basic HTML Version
Hiobin Kirja
1004
olen: hän cadotta hywän ja
jumalattoman.
9:23 Cosca hän rupe lyömän/ nijn hän
tappa äkist/ ja pilcka wiattomain
kiusausta.
9:24 Mutta maa annetan jumalattomain
käsijn/ että hän paina alas sen
Duomarit/ ellei se nijn ole/ cuingast se
myös toisin on?
9:25 Minun päiwäni owat ollet
nopiammat cuin juoxia/ ne owat
lendänet ja ei mitän hywä nähnet.
9:26 Ne owat culunet cuin joutuwa
haaxi/ cuin cotca lendä rualle.
9:27 Cosca minä ajattelen: minä
unhotan walituxeni/ ja muutan caswoni
ja wirgotan minuni.
9:28 Nijn minä pelkän/ tieten caickia
minun kipujani/ ettes anna minun olla
wiatoinna.
9:29 Jos minä olen jumalatoin/ mixi
minulla sencaltaiset tarpettomat
waiwat owat.
9:30 Waicka minä pesisin idzeni
lumiwedes/ ja puhdistaisin käteni
lähtes.
9:31 Nijns cuitengin pistäisit minun
locaan/ ja minun waatteni olisit minulle
cauhistuxexi:
9:32 Sillä ei hän ole minun wertaisen/
jota minä wastata taidan/ että me
molemmin tulisim oikeuden eteen.
9:33 Ei ole joca meitä eroitta/ joca
laskis kätens meidän cahden wälillen.
9:34 Hän ottacon widzans pois
minusta/ ja älkön hänen hirmuisudens
peljättäkö minua.
9:35 Että minä puhuisin ja en pelkäis
händä/ muutoin en minä mitän cansani
tiedä.
Vers.9. Otawa) Oppenet cudzuwat sen
Ursam majorem . Orion) on se kircas
tähti lounas/ jonga talonpojat
cudzuwat Jacobin sauwaxi. Tästä näky
että se jalo taito Astronomia ei ole
wanhoillecan ollut tietämätöin/ että he
jobin aicana owat tundenet nämät
tähdet/ ja andanet heille heidän
nimens. v. 13. Ylpiätkin) owat ne cuin
luottawat idzens omaan woimaans/ ja
luulewat woipans caickia autta. v. 31.
Minun waatteni) se on/ minun hywät
työni.
X. Lucu .
HIob walitta wielä catkerast/ hänen
surkiuttans ja wiheljäisyttäns/ ja sano:
ettei hän/ sijtä sijhen tiedä/ cosca ei
hän ole ollut jumalatoin/ ja hywät
kelpawat aina Jumalalle/ v. 1. toiwo
cuitengin että Jumala muista händä/
jonga hänen omat kätens tehnet owat/
v. 8. walitta että hän ajetan taca
Jumalalda ja waiwatan nijncuin
Lejonilda/ v. 14. sois ettei hän ikänäns
syndynytkän olis/ v. 18. ano jotain
wirgotusta ennencuin hän cuole/ v. 20.
10:1 MInun sielun suuttu elämäst/
minun walituxeni minust annan minä
olla/ ja puhun minun sieluni murhes.
10:2 Sanon Jumalalle: älä minua